Jotkut matkat jäävät paremmin mieleen kuin toiset

Allekirjoittaneella tulee muutamakin automatka mieleen. Juniorina viisihenkisen perheen kanssa matkustaessa porukan pienin istutettiin aina taakse keskipenkille. Koitin hyödyntää isoveljien olkapäitä ajamaan tyynyn virkaa, mutta aina pikkusiskon päätä pomputeltiin puolelta toiselle. Yleensä lopulta vanhempi veli antoi periksi ja uni sai tulla. Terveisiä velipojille!

Myös viimekesäinen automatka Lappeenrannasta Raumalle miehen kanssa jäi mieleen. Viisi tuntia autossa istumista, koska oli aivan pakko päästä fiilistelemään Mustan Pitsin Yötä (kulttuurivinkki ensikesälle!) vanhaan kotikaupunkiin. Aij että! Olihan se istumalihasten puutumisen arvoista.

Tai entäpä ajomatka viime jouluna miehen perheen kanssa Jenkeissä, 12 hengen ”pikkupakulla” - vai pitäisikö sanoa minibussilla? Ajatuksena oli mahtavat maisemat siltareittejä pitkin Miamista satumaisen idylliseen Key Westiin. Todellisuudessa juutuimme ruuhkaan, ajoimme kaksi kertaa harhaan ja lisäksi iski klassinen vessapaniikki. Kolmen, neljän tunnin ajomatka vaihtui kuuteen tuntiin ja päivänvalo kuunvaloon. Nämä kuuluisat maisemat jäivät siis mielikuvituksemme (ja paluumatkan) varaan. Tämä ei tunnelmaa haitannut, vaan välillä pelattiin korttia ja arvuuteltiin mitä julkisuuden henkilöä/fiktiivistä hahmoa kukin matkalainen vuorollaan ajatteli. 

Vaikka erilaisia matkoja on takana useampikin, halusin koota yhteen juuri automatkoja. Ja kuten nähtiin, matkoista voidaan siis tehdä yhtä ikimuistoisia kuin päämääristäkin.