Autoilen, siis olen – Suomalaisen autoilun historiaa
Voidaan siis todeta, että suomalaiset ovat autoilevaa kansaa. Ensimmäinen auto tuli kuitenkin Suomeen yllättävän myöhään, vasta 1900-luvulla. Vertailukohtana voidaan todeta, että muihin Pohjoismaihin sekä Baltiaan auto tuli jo 1800-luvun puolella.
Mainittakoon, että Suomen ensimmäinen varma "autohavainto" on ollut Turussa, kun vuoden 1900 toukokuussa maatalouskauppias Viktor Forselius toi Benz-merkkisen auton myyntiin. Kuitenkin ensimmäisen Suomessa myönnetyn ajokortin omisti helsinkiläinen Yrjö Weilin vasta vuonna 1907 - seitsemän vuotta auton saapumisen jälkeen. Ajokortin saattoi saada henkilö, joka on "18 vuotta täyttänyt, raittiiksi, säännölliseksi ja luotettavaksi tunnettu henkilö, joka lisäksi oli täysin perehtynyt automobiilin rakenteeseen, hoitoon ja ohjaamiseen."
Autolehden nousu ja lasku
Autot alkoivat herättää kiinnostusta enemmänkin, ja Suomen ensimmäinen autolehti, Automobile, ilmestyi vuonna 1906. Lehti ehti julkaista kahdeksan numeroa ennen kuin tapahtui jotain odottamatonta, joka lopulta koitui lehden kohtaloksi. Oulunkylän raviradalla järjestettiin Automobilen toimesta autokilpailut, joka veti runsaasti yleisöä paikalle – harmi vain, että yhtään autoa ei kilpailuissa nähty. Skandaali oli valmis.
Samaan aikaan, kun Automobile ilmestyi, aloitti Helsingissä ensimmäinen taksi toimintansa eikä yksityisautoilua juuri harrastettu. Käänne tapahtui vuonna 1923, kun autoilun toinen aalto alkoi. Ajoneuvorekisterin mukaan 20-luvun alussa Suomessa oli 1 800 autoa ja 800 moottoripyörää. Sitä ennen autoilua oli hankaloittanut ensimmäinen maailmansota, jolloin autoilu lähes loppui sillä polttoainetta ei ollut saatavilla. Sodan jälkeen haasteita loi myös valuuttapula.
Linja-autossa on tunnelmaa
Linja-autot astuivat myös pian katukuvaan. Bussi, dösä, nysse – rakkaalla lapsella on monta nimeä – mahdollisti maaseudun asukkaiden pääsyn torille myymään omia tuotteitaan. Liikennöinti alkoi joulukuussa 1905 Uudenkaupungin ja Turun välillä. Jo vuonna 1937 linja-autojen reittiverkko kattoi jopa 90 % Suomen teistä.
Yksityisautoilu sen sijaan lähti laajenemaan hitaasti. Työmatkoja ei juurikaan tarvinnut erikseen tehdä, sillä siellä asuttiin missä työt olivat. Ja mikäli matkaa olisi autolla tarvinnut taittaa, tuli jo muita mutkia matkaan. Aurauskalustoa ei ollut eikä hevosille tarkoitetut tiet kestäneet raskaampaa liikennettä. Ensimmäisen kerran 20-luvulla testattiin koemielessä bitumipäällysteistä tietä 16 kilometrin matkalle ja vuonna 1925 aurauskalustotkin olivat heränneet jo 40 kilometrin verran - vuonna 1939 aurattavia teitä Suomesta löytyi 11 000 kilometrin edestä.
50-luku oli voimakkaasti idältä tulevien automerkkien aikaa, ja länsimaalaisten autojen tuonti vapautettiin vuonna 1962. Miljoonan henkilöauton raja saavutettiin Suomessa vuonna 1976. Lamavuosien aikana autojen määrä väheni hetkellisesti, mutta kahden miljoonan henkilöauton rajapyykki saavutettiin vuonna 1998.
Lähteet:
Trafin www-sivut, tilastot. Autokanta 2016. 9.1.2017. Viitattu 31.1.2017
Ylen artikkeli. Aikamatka arkeen: Autoilu. 11.1.2013. Viitattu 31.1.2017
Tilastokeskuksen artikkeli. Vuosisata suomalaista autoilua. 16.10.2007. Viitattu 31.1.2017