Verotarkastusten kootut selitykset

Toimitusjohtajan vaimolle ostettiin firman nimiin Lexus. Mitään ajopäiväkirjaa ei ollut. Perhe asui syrjäisessä paikassa, jonne ei päässyt kuin autolla. Toimitusjohtaja selitti verottajalle: "Vaimo pelkää ajamista, eikä Lexusta ole siksi käytetty."

Kuinkas sitten kävikään?

Eräs kekseliäs työntekijä, jonka koti sijaitsi 50 kilometrin päässä työpaikalta, hoksasi ajaa päivittäin kilometrikorvattavaa ajoa junailemalla työpäivän alkuun tai loppuun asiakastapaamisia.

Kuinkas sitten kävikään?

Näppärä pienyrittäjä siirteli autojaan firman nimiin ja pois vilkasta tahtia. Ajopäiväkirjoista viis. Kerran tarkastuksen uhatessa yrittäjä siirsi firman auton toisen firman nimiin, mutta rekisteröinti ei ihan ehtinyt pysyä vauhdissa mukana – ja sillä välin vaimo päräytti auton päin raitiovaunua.

Kuinkas sitten kävikään?

Yritys hankki VW Tourainin työmaalle Ruotsiin "työntekijöiden kuljetukseen lautalta työmaalle". Yrittäjä verottajalle, joka kyseli auton käytöstä: "Autoa on käytetty vain Ruotsissa ja käyttö jäänyt lyhyeen, ja nyt auto on Suomen puolella varastossa eikä sitä käytetä".

Kuinkas sitten kävikään?

Eräällä huoltoalan yrityksellä oli tusina autoja, kaikki ostettu firmalle.  Tusinalla työntekijällä ei ollut kenelläkään osoittaa, miten autoja oli käytetty, eikä luontaisedusta oltu maksettu veroa.

Kuinkas sitten kävikään?

Ylläolevat esimerkit ovat todellisia tapauksia, muutamat detaljit sävytetty, jotta alkuperäisiä ei tunnisteta.

Kaikille tapauksille yhteistä oli se, että verottaja muisti yrityksiä (ja työntekijöitä) mätkyillä, jotka olivat suurimmillaan kuusinumeroisia lukuja.

Suomen verotuksessa ei tunneta ns. tehokasta katumusta: sovittelu on vaikeaa ellei mahdotonta, ja oikeudenkäyntikulut ovat aivan hurjia. Lisäksi jos jotakin tapahtuu yrityksen nimissä olevalle ajoneuvolle sen ollessa luvattomassa käytössä, vakuutusyhtiö voi kieltäytyä korvaamasta vahinkoja.

Yrittäjän ja työntekijän paras turva mätkyjä vastaan on ABAXin sähköinen ajopäiväkirja!